Kerroin aiemmin tilanneeni Nina Garcian "The Little Black Book of Stylen" ja idean kellon tyylistä saikin kirjan osiosta, jossa puhuttiin joka naisen vaatekaapin ja puvuston kulmakivistä, klassikoista. Miesten kelloa muistuttava malli pienillä naisellisilla yksityiskohdilla tuntui itselleni kaikista omimmalta, joten sellaista lähdettiin metsästämään! Halusin myös suuren, pyöreän kellotaulun ja yksinkertaisen metallirannekkeen. Löysin sopivia yksilöitä useammalta eri merkiltä, mutta päädyin monestakin syystä lopulta Tommy Hilfigerin versioon, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään!
Kello näyttää kädessä mahtavalta. Sen suuri kellotaulu kiinnittää huomion ja uusi kelloni on omiaan korvaamaan koruja arkikäytössä. Joka päivä sitä on sitten tullut kädessä kiikutettuakin ja tuskin tulen aikoihin kyllästymään!
Mitäs tykkäätte? Entä onko täällä muita jotka ovat vasta teinivuosiensa jälkeen totuttelemassa rannekellon käyttämiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti