torstai 18. marraskuuta 2010

Got it from my mama


Wuhuu, viimein sain sen kameran usb-johdon hankittua ja pääsen paremmin postailemaan! Mutta, itse asiaan. Olen jo pitkään haikaillut sievän ja klassisen rannekellon perään. Synttäreideni lähestyessä en itse edes tullut ajatelleeksi koko kelloa, kunnes äitini muistutti minun puhuneen sen tarpeesta jo aiemmin. Sain siis itse käydä valitsemassa sopivan kellon Oulun koru- ja kelloliikkeiden tarjonnasta, kun siellä suunnilla pyörähdimme synttärijuhlinnan merkeissä pari viikkoa taaksepäin.



Kerroin aiemmin tilanneeni Nina Garcian "The Little Black Book of Stylen" ja idean kellon tyylistä saikin kirjan osiosta, jossa puhuttiin joka naisen vaatekaapin ja puvuston kulmakivistä, klassikoista. Miesten kelloa muistuttava malli pienillä naisellisilla yksityiskohdilla tuntui itselleni kaikista omimmalta, joten sellaista lähdettiin metsästämään! Halusin myös suuren, pyöreän kellotaulun ja yksinkertaisen metallirannekkeen. Löysin sopivia yksilöitä useammalta eri merkiltä, mutta päädyin monestakin syystä lopulta Tommy Hilfigerin versioon, enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään!



Kello näyttää kädessä mahtavalta. Sen suuri kellotaulu kiinnittää huomion ja uusi kelloni on omiaan korvaamaan koruja arkikäytössä. Joka päivä sitä on sitten tullut kädessä kiikutettuakin ja tuskin tulen aikoihin kyllästymään!

Mitäs tykkäätte? Entä onko täällä muita jotka ovat vasta teinivuosiensa jälkeen totuttelemassa rannekellon käyttämiseen?

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...